Ajankohtaista Pihlajamäen tallissa

Vanhoissa ladoissa parasta on niiden sisään kätketyt salaisuudet ja historia. Pihlajamäen ladon alaosa remontoitiin 70-luvulla pieneksi talliksi, ja vintille oli tarkoitus säilöä heinät. Kun karsinoille ei tullut täytettä, jätettiin talli varastoksi. Kun kesällä aloitimme tallin ja vintin tyhjentämisen, löytyi paljon mielenkiintoisia tavaroita, valokuvia ja lehtileikkeitä menneiltä vuosikymmeniltä.

Ennen 1900-lukua tila kuului esivanhempiemme suurempaan tilakokonaisuuteen. Vuosisadan alkupuolella tilasta eristettiin suvun jälkipolville pienempiä alueita jälkipolville ja muutamia palstoja torppareille vuokrattavaksi. Isoisäni on aina ollut kiinnostunut paikallisesta ja oman sukumme historiasta, joten vuosien varrella vintille oli kerääntynyt jos jonkinmoista tavaraa. Miehet ovat toimineet merimiehinä jopa Italiassa asti, ja arvokkaimmat esinelöydöt koostuivatkin laivojen ja purjeveneiden vanhoista osista. Vintiltä löytyi myös kymmeniä kirjoja pahvilaatikoissa, pääosin vanhoja koulukirjoja mutta muutamia herkullisia romaaneja kuului myös löytöihin.

Historiaa ja tunnelmaa rakastavana ihmisenä halusin säästää palan tätä kaikkea, joten heinävintti-ideasta luovuttiin ja niille päätettiin rakentaa lähistölle kokonaan oma suojansa. Sen sijaan veljeni avustuksella saimme nostettua vintille vanhan nahkasohvan, nojatuolin, pöydän ja kirjahyllyn. Päätin kerätä sinne oman matkamme varrelta kaikkea mieleenpainuvaa…

“Isoisäni kanssa meillä oli nuorena hauska tapa käydä paikallisella ravitallilla ihailemassa hevosia. Isoisäni on aikoinaan asunut itsekin maalla, ja kertoi aina hurjia tarinoita siitä, miten hevosia oli kesäisin haettu vihreältä selästä käsin. Aikoihin hän ei ole ollut hevosten kanssa tekemisissä, mutta hevoskärpäsen iskiessä rakkaaseen lapsenlapseen oli tyttö vietävä tutustumaan kunnon ravihevosiin. Niinpä aina mummolaan ajatellessa muistin aina kertoa vanhemmilleni, miten papan kanssa käydään katsomassa taas isoja hevosia…”

[Lue lisää tallimme vanhoista asukkaista...]

“Tallissa sen sijaan elämä raikaa. Tallitonttu Tarmo katselee tallin ikkunasta ulos ja tokaisee vanhalle tammalle: “Tämä päivä tulee olemaan rauhaisa, emäntä ei varmasti vie teitä ulos ennen sateen loppumista. Siellä se sisällä näyttää käpertyneen sohvalle nokosille. Sano minun sanoneen, ulos ette pääse ennen yhdeksää” Vanha tamma kuuntelee rauhallisesti ja syö samalla kaurojaan. Sitä ei yhtään harmita sisälle jääminen, emäntä saisi rauhassa syödä aamiaisensa kerrankin. “Hoi, kuuletkos sinä? Syö sinä vai kaurojasi, minä lähden vintille”, Tarmo huudahtaa huomiota kerjäten ja nappaa taskuunsa muutaman kauranjyvän.”

[Lue lisää tallitontun tarinoita]